Pehmee lasku alkaa olla takana ja huomenna lähdetään syvemmälle Siperiaan. Kun eka askel astuttiin Suomessa näiden kanssa ja toinen täällä kuitenkin kohtalaisen länsimaistuneessa Moskovassa niin voi sanoa, että eipä sitä juuri pehmeämmin olisi voinut alottaa. Tietenkin täälläkin jotkut asiat on kiristelly, mutta pääsääntösesti on mennyt yli odotusten. Mutta nyt tosiaan treenipelit on pelattu, ja Uralin lento lähtee huomenna iltapuolella. Reissu tulee kestämään kaks viikkoa ja sinä aikana on kuus ekaa sarjapeliä. Matkassa eniten näin etukäteen jännittää just se matka. Ei mulla ikinä mitään varsinaista lentopelkoa ole ollut, mutten toisaalta ihan väkisinkään venäläiseen koneeseen ole itseäni änkenyt.
Moskovan ajan ravintopuolesta voisi mainita, että ruokaa on saatu ja omat paikkavalin
nat on enimmäkseen onnistu. Japanilaisia ravintoloita on muuten suhteessa melkeinpä yhtä tiheeseen ku suomalaisissa kesätapahtumissa metrilakutiskejä. Eli ei ihan yhtä tiheeseen ku kaljatelttoja tai makkaraperunapaikkoja, mut noin joka viides silmiin osuva ravintola tuntuu olevan jonkunasteinen japanilainen keittiö. Tai sitten niihin vaan kiinnittää huomiota. Paikallisen keittiön ravintoloissa moni ruoka on hyvää, mutta jollei oo ihan varma mitä tilaa, voi tulla ikäviä yllätyksiä. Niinkin on kaynyt.
Moskovan ajan ravintopuolesta voisi mainita, että ruokaa on saatu ja omat paikkavalin
nat on enimmäkseen onnistu. Japanilaisia ravintoloita on muuten suhteessa melkeinpä yhtä tiheeseen ku suomalaisissa kesätapahtumissa metrilakutiskejä. Eli ei ihan yhtä tiheeseen ku kaljatelttoja tai makkaraperunapaikkoja, mut noin joka viides silmiin osuva ravintola tuntuu olevan jonkunasteinen japanilainen keittiö. Tai sitten niihin vaan kiinnittää huomiota. Paikallisen keittiön ravintoloissa moni ruoka on hyvää, mutta jollei oo ihan varma mitä tilaa, voi tulla ikäviä yllätyksiä. Niinkin on kaynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti