Vapaalla

Aina sanotaan, että Amerikassa kaikki on suurta ja mahtavaa. Mutta punanen tori sekä venäläiset kirkot, puistot, konserttisalit ja stadionit on kyllä todella valtavia. Lauantain aamutreenin jälkeen lähdettiin nyt jo tutummalla metrolla kaupungille paikkoja kattomaan, ja olihan noi kaupungin vakkarinähtävyydet kieltämättä komeita.
Punaselta torilta jäi kaiken sen rakennusten värin ja koon lisäksi mieleen hääparien määrä. Niitä oli ihan älyttömästi!! Tais olla noin kymmenen minuutin välein ku pareja putkahti kirkon ovesta ulos. Toisaalta, kai täällä niitä naimisiin meneviä ihmisiä riittää joka lauantaille ja St.Basil’s on varmasti spesiaali paikka spesiaalille juhlalle. Melko perusjapanilaisen olosia seurueitakin osu meidän retken ajalle useampi. Lenin mausoleumi oli kiinni ja Gum tavarataloon ei viittitty mennä, joten torilta jatkettiin käppäilyä Kremlin laitaa pitkin ja parin koukun sekä pysähdyksen jälkeen tultiin Arbad kadulle, jossa meille annettujen vinkkienperusteella on ”elämä”. Kyllähän sitä siellä olikin. Fiilis siellä on aika sama ku muissakin suurkaupungeissa, jahetkeks melkein unohti missä maassa oltiin. Melkein tulee siitä, että neuvostoarmeijatavara - ja maatuskamyyjiä oli hyvin tiheeseen. Noihin tän maan armykamoihin ei kyllä hirveellä intohimolla suomalaisena suhtaudu. Ravintoloita ei kyseiseltä kadulta ollut vaikea löytää ja Hard Rock Cafessakin poikettiin sen verran, että yhet juomat juotiin. Tunnit kulu johonki käsittämättömän nopeasti, mutta suunnistus onnistui matkalla yli odotusten, minkä vuoksi sopivaan aikaan löyty juuri oikean linjan metroasema.




Sunnuntain ajelu oli peruttu, joten nukuttiin pitkään ja käytiin tässä lähibasaareilla kattelemassa meininkiä. Ympäristö oli hieno, paikka ihan ok ja aurinkoisella kelillä torilla kävelyhän on aina hyvää ajanvietettä. Piraattituotemarkkinat kukoisti, mutta vielä enemmän oli tarjolla taidokasta käsityötä, turkiksia ja tietysti taas niitä armykamoja. Kaupanteossa tinkiminen oli luonnollisesti kova sana.










Ostaisko karhun vai kolme?





Erään CD kauppiaan kanssa käytiin päivän luovin keskustelu. Täällä on ollu sellanen paikallinen biisi, jonka kuulimme eka kertaa jo junan radiosta aamuherätyksenä saapuessamme Moskovaan. Kappaleella on siis tietty muistoarvo. Lisäksi se on nyt kuultu radiosta pari kolme kertaa, ja se on oikeastaan hyvinkin kuunneltava. Nyt meilla Karon kanssa oli tavotteena löytää CD, jolta kappale löytyisi. Lienee selvää, että biisin nimestä meillä ei ollut hajuakaan, esittäjästä vielä vähemmän. Rytmi ei oo ihan niin veressä, et hyräily onnistuis, joten siinä sitten selitin.. sellanen, jossa laulaa yks mies ja yks nainen..soi radiossa.. sitten se myyjä soitteli niitä levyjään varastetulta autoradiolta näyttävässä laitteessa..ja koomisinta koko jutussa oli se, että lopulta se onnistu!! No, me tietty voittajina mentiin sitä sitten kavereille heti soittamaan ja ehkä siinä neljännen kerran kohilla rupes oleen aika lähellä ettei läppäri lentäny seinään... paikallineneuropoppi ei meinaan oo ihan Noran suokkarikuunneltavaa...