Viime viikon saldo oli kolme voittoa kolmesta pelistä, joten täytyy olla tyytyväinen. Oli kiva pelata vihdoin kotihallissa ja yleisöäkin oli paikalla hyvänlaisesti. Iso osa Torpedon kannustusjoukosta piti tunnelmaa yllä laulamalla ja tuulettamalla vielä viimesiäkin maaleja, mikä oli aika siistiä.
Muuten täällä rupee oleen huolestuttavaa kun kaverit alkaa oppimaan suomen kielen sanoja.. esimerkkinä voisin mainita erään tämän viikkoisen lounaan: söimme jonkinnäköstä jauhelihapihvin ja lihapyörykän välimuotoa ja koska mausta en ihan heti pystynyt selvittämään oliko kyseessä lehmä tai sika, Karo ystävällisesti selvensi(samalla kun laitoin palaa suuhuni), että kyseessä taitaa olla ihan vaan yksi niistä monista entisistä kulkukoirista. Kommentti ei vielä ruokahaluani vienyt, mutta pala meinasi tulla ylös ihmetyksestä kun heti perään kuulin vierestäni saman tarinan venäjäksi käännettynä – kääntäjänä vieressä istuva joukkuekaveri Tanya! Naurattihan se siinä, mutta mitähän kaikkea muuta ne ymmärtävät puheestamme...
Maanantain pelin jälkeen ollaan tehty kuivaharjotuksia parina päivänä: koripalloa, punttia ja juoksua. Huomenna ja perjantaina on taas normaalit jäätreenit, minkä jälkeen me kaksi entistä Bluesilaista lähdemme parin paikallisen kaverin kanssa viikonlopuksi Moskovaan kannustamaan viime kauden joukkuettame Eurooppa Cupin alkuturnaukseen. Reissua odotellaan kovasti!
Nora neuvottelee onnistuneesti meille kyydin kotiin :)