Matkalla

Välillä oon ajatellu, että meidän mökkitie Suomessa on kuoppainen. Mutta kaikki on suhteellista ja se epätasaisuus ei ole mitään verratuna tän maan teihin. Bussimatka Tseljabinskista Jekaterinburgiin tuntui vähän samalta kuin ehkä tuntuisi ajaminen normihenkilöautolla rappusia alas. Paitsi etten heti keksi niin pitkiä rappusia, että matka alas kestäisi yhtä kaun kuin tämä reilu kolmetuntinen. Jatkossa en tule ikinä hermostumaan Suomessa tehtävistä tietöistä vaikka se kuinka aiheuttaisi ruuhkaa juuri minun matkalleni.












Tauko on osa matkaa....



Tseljabinskissä voitettiin myös kolmas ottelu, Nora teki yhden ja Karo yhden. Jokaisessa pelissä oli eri tuomarikolmikko. Ei täällä ihan uusilla kansainvälisillä säännöillä vielä pelata, mutta ei mitään ihan järkyttävää koukkimistakaan. Vastustajilla oli muutama ihan taitava yksilö, mutta kokonaisuutena olimme selkeästi parempia.

Kolmen peli- ja yhden treenipäivän jälkeen eilinen oli vapaata. Kävely kaupungilla osoitti, että paikka ei ollut ollenkaan hassumpi. Yleisesti oli selkeästi siistimpää kuin Moskovassa ja ihmiset olivat huomattavan ystävällisiä. Kaupoissa ja kahviloissa oltiin hyvin palvelualttiita ja ihmiset tuntuivat ymmärtävän paremmin kieltäkin (lue:eivät hermostuneet jos ei heti menny täydellisesti oikein). Lisäksi lähes kaikkien liikkeiden ovessa oli luottokortin käypäisyydestä kertova tarra, mikä oli ehkä vähän yllättävää Moskovan kokemusten jälkeen. Luksustuotteista ja pitkistä saappaista pitäville tää maa on todellinen ostosparatiisi ja kenkäkauppoja on aika vaarallisen tiheään... kulta on värinä kuulemma tän hetken kuumin juttu ja niinpä meidän fashionbabe Karo on jo ehtinyt sellaiset ostamaan.




Kenkäkauppojen lisäksi huomion on kiinnittänyt kirjastorakennusten massiviisuus ja komeus sekä jättimäiset muistopatsaat, joista moni esitää Leniniä.