on

Saapuminen Nizhniin oli melko mielenkiintonen, mutta myös mielekäs. Ei nyt voi sentään sanoa, että tuntuisi kuin kotiin olisi tullut, mutta jotain sinnepäin kuitenkin. Kaupungin alkupäähän tulimme vielä valosan aikaan, joten maisemasta sai jotain kuvaa. Ei ollut valittamista. Kaupungin läpi virtaa kaksi jokea, Neva ja Oka. Tämä yhdessä vaikuttavan näkösen Kremlin ja jokilaivojen kanssa ehkä teki ensivaikutelmasta erityisen hyvän.



Todellinen iso yllätys oli saapuminen hallin pihaan. Kaikkien näiden paikkojen jälkeen, joissa olemme täällä olleet, oli halli jotain uskomattoman hienoa. Iso, länsimaiselta näyttävä paikka, joka on juuri remontoitu lähes kokonaan. Seuraavan päivän treeneissä sitten tarkempi tutustuminen.













Halli oli siis hyvä, mutta sieltä lähdön jälkeen se toinen varsinainen jännitys alkoi. Missä ja millaset on asunnot, ja onko siellä nyt vihdoin ne nettiyhteydet... aina kun auto hidasti, nousi pulssi muutamalla kymmenellä lyönnillä. Pari harhaan ajoa toi tilanteeseen lisäjännitystä ja aiheutti keskusteluihin todella pahaa hämmennystä. Kun lopulta pysähdyttiin ja noustiin autoista, ei se mieli ihan hirveän korkeella ollu. Mutta ulkonäön ollaan täällä aiemminkin huomattu hämäävän ja pimeellä paikat näyttävät erilaiselta, joten ei vielä siinä vaiheessa kannattanu luovuttaa. Niinhän se myös meni, että sisältä paikat näytti huomattavasti paremmalta. Rappukäytäviin ja rakennusten pintaremonttiin panostaminen ei tunnu kiinnostavan ketään, mutta omaa kämpää kyllä rempataan innolla ja tietenkin rahatilanteen mukaan.

No, ei ne asunnot nyt varsinaisesti vierekkäin ollu, kuten ei myöskään ihan viiden minuutin kävelyetäisyydellä. Lisäksi paikoissa oli eroa, ja tietenkin kaikilla meillä sama ykkösvaihtoehto. Homma meni lantin heitoksi, kun ei mitään reilumpaakaan keksitty. Jako saatiin tehtyä ja päästiin kantaan kamat sisälle. On sitä hetkeä odotettukin, että saa elää muutenkin kun matkalaukusta. Kuten myös sitä kuukauden hotellijakson jälkeistä ensimmäistä yötä kun saimme kaikki nukkua ihan omassa huoneessa oman oven takana. Lämmitys ei vissiin täällä ihan joka talossa toimi, joten toisilla yö oli huomattavasti heikompi ku toisilla. Mutta onneks jo seuraavana päivänä selvis, että muitakin kämppiä on joista valita ja toivottavasti huomenna ollaan kaikki tyytyväisiä (huominen on muuten tässä maassa ehdottmasti yleisin päivän asioiden ’hoitumiselle’). Kokoa näissä kyllä on sen verran, että jokaiselle pitäisi omaa tilaa löytyä. Selvisi myös, että ihan uudet alunperin meille tarkotetut asunnot valmistuukin vasta kuukauden päästä (tai siis mikä täällä nyt se kuukauden pituus on...). Ja niin, sitä nettiyhteyttä ei tosiaan ole... työn alla... mutta onneks tässä on lähellä erittäin siistin olonen ostari, joiden kahviloissa voi käyttää omaa läppäriä.