Linja-autossa on tunnelmaa....

Ai että julkisiin tiellä kulkeviin liikennevälineisiin täällä... ei todellakaan! Vähän sen suuntanen oli ajatus ennen ku sitte olikin ikään kuin pakko päästä hallille. Tai siis kai täältä oveltakin olisi haettu jos oikein olisi vinkunut, mutta onhan se ihan eri vapauden tunne ku pääsee ite liikkumaan koska haluaa ja mihin haluaa eikä sitä kuskausta loputtomiin jaksa. Ja koska eka kerta on aina eka kerta, niin jopa minä olin ajoissa lähdössä ja aikaa oli muutenkin varattu niin, että sitten tosiaan oltiin ainankin ajoissa hallilla. Mutta parempi niin.

Pysäkin ohi tuntuu kulkevan monta linjaa ja tiheeän, mutta oikeaan pikkubussiin astuminen ei täällä apurinamme toimivan Nikolain selkeiden ohjeiden jälkeen ollut kovin vaikeaa. Julkisia välineitä sitten on mistä valita; on isobussi, pienibussi, minibussi ja trolleibussi. No joo, meneehän tuolla muualla sitten lisäksi ratikoita ja kaupungin ”alaosassa” metro, muttei tällä hallin puolella kaupunkia, jossa siis kaikki asumme.

Astuimme Karon kanssa samalta Sparin pysäkiltä autoon, jonka sisältä löyti tsägällä ja onneksemme myös joukkueen maalivahti Nadja. Poisjääntipysäkkiä ei siis tarvitsisi jännittää. Maksu tapahtuu käteisellä kymmenen ruplan kertamaksulla ja täytyy todeta, että täyteen ahdetussa pikkubussissa matkustajien välinen yhteistyö toimi ihailtavasti. Kukaan ei tietenkään mahtunut liikkumaan, mutta takana olevat matkustajat heittivät sujuvasti kympin eteenpäin ja sieltä se vaihtoraha ja lippu sitten matkasi kädestä käteen ja takasin sinne

takaosan alkupisteeseen.Kyytikin oli kohtalaisen tasaista, toisin kuin Nadjan kertoman mukaan trolleibussissa. Sitä ei ole vielä tullut koitettua, mutta nää pienet autot on kamalan näppäriä ja

mukavia silloin kun eivät ihan täynnä ole. Julkisen liikenteen toimivuus on yllättänyt ja kartalle aletaan päästä muutenkin kaupungin aluella.

Pikkubussi

Hajonnubussi