Kyykkyyn ja ylös, se on ollu tän viikon juttu. Peleistä on parin viikon tauko, joten nyt ollaan sitten harjoteltu kovempaa. Reilu tunti kuntopiiriä ja sitten pari tuntia jäällä siihen päälle. Kiekot on mukana välillä, välillä ei. Ihan hyvä juttu tää kyllä on ollu, mutta ekojen kykkyhyppytreenien jälkeinen päivä oli melkosta ankkakävelyä. Mutta sitähän sanotaan, että sillä se jumi lähtee millä se on tullutkin, ja niin se sitten parien treenien jälkeen lähti.

Alkuviikolle sattu myös eka Niznin miesten joukkueen, Torpedon, kotipeli. Halli on kuulemma aina täys ja jo aamulla kun katto omissa treeneissä ympärilleen niin pysty kuvittelemaan, että fiilis varmasti tulee olemaan aika katossa. Niin se kyllä sitten olikin. Huuto, vihellus ja torvien soitto jatku alusta loppuun, täydet 60 minuuttia. Välillä voimakkuus vähän aleni, mutta vaan voidakseen nousta takas todella korkeelle.




Itse peli oli vauhdikasta ja välillä väläyteltiin näyttävillä yksilösuorituksilla. Taklauksia ei ihan hirveesti ollut, mutta kiekkoa pyrittiin pitämään ja päätyynheitot oli melko vähissä. Torpedo hävisi pelin lopulta 2-4, mutta kannatti kyllä ehdottomasti mennä.



Fanikatsomo muuten esitti huikeeta kannustusta läpi pelin ja mielenkiintonen yksityiskohta oli se, kun muutamaa minuuttia ennen pelin loppua lähteville katsojille ruvettiin huutamaan. Samanlaista rytmikästä kädellä osoittelua kun suomessa vaikkapa niissä tietyissä tilanteissa, joissa kiekkokatsomossa huudetaan nuijaa tai sikaa. Sanoista en niin tiedä, mutta koko katsomo pysy hyvin samassa rytmissä. Sen verran valokeilassa lähtijä oli, ettei itselle taida tulla enskään kerralla mieleen lähteä ruuhkaa pakoon..






Bongaa tutut...


Autokyyti kotiin pelasti siltä tuskalta ja hikisyydeltä, joka olisi odottanut niissä kaikissa ylitäysissä liikennevälinessä, jotka hallin suunalta lähtivät. Muutenkin peleissä kyllä olut virtaa kohtalaisesti ja porukka sen verran miesvaltasta, että taitaa olla parempi suosiolla jättää ne bussimatkat kotiin siihen aikaan illasta melko vähiin.




Värit kyllä viittaisivat erääseen Tamperelaiseen jengiin...