Siberia

Siperiasta on nyt selvitty hengissä, kolme voittoa ja monta kokemusta rikkaampana! Kaukana tuo Krasnojarsk tosiaan on ja koska kauas on aina pitkä matka, niin kyllä se meidän matka kestikin. Lähtö oli aamulla Niznistä Moskovaan (yhellä auton hajoamisella), sieltä koneella reilu neljä tuntia ja taas bussissa tunti..kun tohon lisää neljän tunnin aikaeron niin perillä oltiin seuraavana päivänä niin, että hotellille saavuttiin sopivasti syömään aamiaista.

Siinä se päivä sitten menikin nukkuessa, mitä nyt ulkoilmaa käytiin kävelylenkin ja kauppareissun verran haistelemassa. Meillä kävi sikäli säkä, että osuttiin paikalle lämpimän viikon aikaan. Tai no siis lämmin tuolla on tietenkin suhteellinen käsite, mutta ei sentään ollut sitä neljääkymmentä miinusastetta kuten on ollut vaan selvittiin alle kolmellakymmennellä koko aika.

Ennakkoon meitä peloteltiin, että halli tulee oleemaan kylmä koppia ja veryttelytiloja myöten, mutta suureksi onneksi ne jutut osoittatuivat ihan vaan jutuiks. Itse hallin suhteen kaikki pelot kyllä osoittautuivat todeksi, kylmä oli! Ei oo tainu sitten ulkojääpelien tarvinnut pukea yhtä montaa vaatekertaa kamojen alle ja alussa viima kyllä kävi naamaan..

Eka peli alko meidän joukkueen osalta kankeasti ja kahen erän jälkeen oltiin vielä 1-1 tasatilanteessa, mutta viimenen erä viettiin 4-0. Tuomareillakin oli varmaan kylmä tai sitten muuten vaan halusivat nopeasti pois.. sen verran minimissä pitivät pelikatkot. Jäähyjä ei tullut juuri ollenkaan eikä edes ihan joka toista pitkää meinattu viheltää. Toinen peli lähti meiltä liikkeelle jo paremmin ja lopputulos 9-0 voitto. Viimenen 10-1.

Kaikesta kylmyydestä huolimatta paikka oli kyllä hyvin positiivinen kokemus. Maisemat oli mahtavia varsinkin vuoristoaluella ja joka puolella puhdasta Moskovaan verrattuna. Kai siellä ihmiset myöskin on karaistunu ilmastoon kun kaikennäkösiä ulkokorjauksia rakennuksiin ja teihin tehtiin aktiivisesti keskellä talveakin.. pieni kummallisuus oli ihan normaalisti toiminnassa olevat jäätelökioskit!

Jännitystä reissussa aiheuttivat välipäivän kiertoajelumatka vuoristossa sekä kotimatka Kras (crash) Airilla. Ensin mainitulla matkalla tapahtui se, mikä on ollut täällä oikeastaan enemmän sääntö kuin poikkeus eli bussin hajoaminen. Tällä kertaa oltiin tosiaan vuoristotiellä ja ulkona -25. Ilma auton sisällä tietenkin viilenee melko nopeasti, mutta ennenkuin ihan nollapisteeseen päästiin, sai kuski ajoneuvon liikkeelle onnistuneella mäkilähdöllä ja jatkettiin matkaa... no, hetken päästä moottori sammu uudelleen.. ja taas uudelleen. Jännittävää rupesi olemaan siinä vaiheessa kun niitä mäkilähtöjä tehtiin rekkojenkin melko vilkkaasti liikennöimällä vuoristotiellä - takaperin! Mutta niin vaan otettiin perä edellä vauhtia pakki päällä.. sitten siinä jyrkällä lennosta ykköselle ja aina päästiin hetken matkaa kerralla eteenpäin. Ei ois kyllä ihan itseltä tainnut onnistua (vaikkakin tällä ajotaidolla taidan olla aika huono vertailukohta mihin tahansa...), mutta kuskille kreditit taidokkaasta toiminnasta. Takasintulolento oli, no, jännä. Mutta onneksi nimi ei ollut minkäänlainen enne.

Pulut lämmittelemässä...

Ulkokentällä ei tarvii pelätä sulamista
(huomaa edinaja russian mainos myös täällä..)