Retkeilyä

Kahden voitetun Tornado pelin jälkeen saatiin vapaampi viikko ja iso osa paikallisista joukkuekavereista lähti koteihinsa käymään. Me tänne jääneet olemme sen sijaan kevyen harjoittelun lisäksi harrastaneet avartavaa kotiseutuseikkailua. Yksi vahingossa tapahtunut pysäkin ohi ajaminen paljasti paikan, jonka lähellä olemme monesti käyneet, mutta jonka olemassaolosta ei ole ollut mitään tietoa – paikallisen jättitorin! Ei kai sitä meille ole hirveästi hehkutettu kun täällä juttu menee niin, että tietynlaiset ihmiset ei vaan käy tietynlaisissa paikoissa. Meillä ajatus oli, että kyllä noihin parempiin ostareihin muuallakin pääsee.. ja paikallinen kun.non markkinapaikka oli mielenkiintonen elämys vaikkei sinne nyt ehkä yksin lähtis. Tarjolla oli kaikkea mahdollista ja mahdotonta, mitä nyt torilla on. Kojuista ei löytyny pelkästään villavaatteita, kenkiä ja laukkuja vaan myös käärmeitä, lintuja, vessanpönttöjä, hanoja ja metalliputkia..ihan vaan muutamia asioita mainitakseni. Torin laidalla olleen kauppahallinkin ovella käytiin, mutta sisälle meno olisi ollut jo liiottelua. Tuoksu oli aavistuksen voimakkaampi kun Helsingin vastaavassa.

Seuraavana päivänä oli vuorossa toinen ääripää eli kaupungin suurin ja hienoin ostari, MEGA. Reitti oli aavistuksen epäselvä, mutta riskillä lähdettiin yrittämään. Villi veikkaus ekan bussin reitistä osu oikeaan, paitsi lopussa. Päättäri tulikin vastaan eri paikassa kun kuviteltiin ja niin sitä oltiin jossain kohtalaisen epäilyttävässä paikassa jossa ei kannattanu haaveillakaan takseista. Mutta ihmiset olivat avuliaita kuten aina ja eksyneita turisteja autettiin suorastaan kilpaa.. niin sitten lopulta pienen päiväkävelyn jälkeen löyty se meille neuvottu toinen pysäkki. Bussiin noustiin ja lipunmyyjärouva oli silminnähden innostunut ulkomaalaisista matkustajistaan. Lupasi neuvoa oikean pysäkin.. Megan kokoa voisi verrata IdeaParkiin ja kun vielä huomattavasti Tampere-Helsinki moottoritietä pienempi tie menee ihan ostarin parkkipaikan läpi, ei sitä kompleksia vaan voi olla huomaamatta. Myöskin pysäkki oli ihan siinä edessä ja matkustajia jäi pois. No, tämä rouva oli päättänyt järjestää meille jotain spesiaalia ja kielsi ehdottomasti hyppäämästä vielä pois. Me tietenkin toteltiin.. ja niin sitten sata metriä eteenpäin bussi pysähtyi ihan vaan meitä varten, tien varteen ja IKEAn pääoven eteen. Pysäkkiä kohdalla ei todellakaan ollut.

Ostari oli hyvin länsimainen ja valtava. Sisällä oli mm. luistinrata ja paikka oli yksi niistä, joissa ollessa unohtaa täysin olevansa juuri Venäjällä. Menomatkasta opittiin sen verran, että takasin ajateltiin ajaa suosiolla taksilla koko matka. No... jotta päivä olisi täydellinen, ei sekään ollut niin helppoa. Ulkoa löyty tasan yksi taksi, joka ei suostunut ajamaan meidän puolelle kaupunkia.. tilaaminen ei onnistunut myöskään ja pimeitä autoja sillä seudulla ei ollut kuten muualla. Lopulta infotiskiltä löyty taas yksi avulias paikallinen lisää, joka otti todella asiakseen meidän kotimatkalle hoitamisen. Hän lähti ensin näyttämään tietä toiselle puolen ostaria ja kun sielläkään ei onnistanut, alkoi soitella eri taksifirmoihin. Noin viidennestä paikasta löyty joku, joka tulisi 35minuutin päästä.. neiti jäi sitte vielä odottamaan autoa meidän kanssa ja esitteli mitkä kaikki tortut IKEAn myymälässä olivat hyviä. No, lopulta päästiin kotiin (taksilla jossa oli muuten mittari, eka täällä nähty) ja päivän oppi oli, että kyllä täällä ihmiset ainakin on valmiita auttamaan ulkomaalaisia. Mutta ei tää normaalisti oo näin vaikeeta ollut!

Taksia odotellessa...