Road Trip to Moscow..

Viikonloppu ja hyvin mielenkiintoinen sekä onnistunut matka Dimitroviin on takana. Lähdimme perjantaina kahden venäläisen joukkuekaverin kanssa junamatkalle kohti Moskovaa, josta meidät kuljetettiin eteenpäin Dimitroviin ja hotelliin. Eipä ole tullut ennen hommattua junalippuja Venäjän sisäiseen junaan... mutta matkailu avartaa ja ensi kertaa varten sitä onkin sitten viisaampi ainakin siinä mielessä, että tietää mikä täällä on normaali makuupaikka.. se ei meinaan todellakaan ole mikään hyttipaikka! Alun jälkeen alko jo naurattaanki ja taaas ollaan yhtä erilaista kokemusta rikkaampia. Kuvia siellä avovaunussa ei sentään kehdannu (eikä ehkä uskaltanukaan..) ottaa.

No, Moskovassa SKIFin asioita hoitava Andrei oli asemalla vastassa ja autokyyti asemalta eteenpäin suju varmasti ja nopeasti. Kamat hotellille ja juoksujalkaa hallille kattomaan tuttuja kavereita Suomesta, joita onkin ollu kova ikävä! Oli aivan mahtava nähdä paitsi kavereita, myös se, ettei porukka ollut liikaa masentunut edellispäivän rankkareilla hävitystä pelistä vaan katse oli jo suunnattu tuleviin tapahtumiin. Viikonloppu kisaturistina ja halliullana huipentu Bluesin ja Tornadon väliseen peliin sunnuntaina. Kazakstahnin joukkue oli ennakko-odotuksista poiketen voittanut molemmat rankkareilla, joten sunnuntain peli ratkaisi kuka lähtisi toisena joukkueena helmikuun Eurooppa Cupin lopputurnaukseen Ruotsiin. Peli oli tiukka taistelu, jonka aikana tunteet kuumenivat sekä kentällä, että katsomossa (jossa muuten oltiin aikalailla ainoita Bluesin puolella olevia...). Viimeseen erään lähdettiin 0-0 tilanteessa, mutta Pia Lallukkan onnistuminen erän puolivälissä jäi lopulta voittomaaliksi ja niinpä päästiin tuulettamaan meille hyvin sopivaa lopputulosta. Hienoa tytöt!

Moskovaan takasin meidät otettiin ystävällisesti Bluesin linjakkaaseen (kuten sitä kuulemma eräiden kotipuolessa kutsutaan..) ja niinpä pääsimme mukaan myös puolen tunnin kaupunkikierrokselle bussissa. Kremlin laidalle pysähdyttiin juuri niillä hetkillä kun uusi valta-asema siellä oli ratkeamassa. Putinia ei sentään nähty, muttei toisaalta myöskään vaalien aiheuttamaa mellakointia ja matka asemalle asti sujui ilman ruuhkia. Nyt onnellisesti kotona Nizhissä paremmin onnistuneen paluujunamatkan jälkeen. Eli tässä siis huomisia treenejä ja ennenkaikkea torstaista Suomeen lähtöä odotellessa... Viikon päästä pelaamme kaikki siis Euro Hockey Tourilla Suomessa (Suomi, Ruotsi, Saksa, Venäjä).



<-Fanit katsomossa

Putinin puoluetta mainostetaan Bluesin vaihtopenkin edessä->








<-Vaalivalvojaisia Kremlin edessä

Viime viikon saldo oli kolme voittoa kolmesta pelistä, joten täytyy olla tyytyväinen. Oli kiva pelata vihdoin kotihallissa ja yleisöäkin oli paikalla hyvänlaisesti. Iso osa Torpedon kannustusjoukosta piti tunnelmaa yllä laulamalla ja tuulettamalla vielä viimesiäkin maaleja, mikä oli aika siistiä.

Muuten täällä rupee oleen huolestuttavaa kun kaverit alkaa oppimaan suomen kielen sanoja.. esimerkkinä voisin mainita erään tämän viikkoisen lounaan: söimme jonkinnäköstä jauhelihapihvin ja lihapyörykän välimuotoa ja koska mausta en ihan heti pystynyt selvittämään oliko kyseessä lehmä tai sika, Karo ystävällisesti selvensi(samalla kun laitoin palaa suuhuni), että kyseessä taitaa olla ihan vaan yksi niistä monista entisistä kulkukoirista. Kommentti ei vielä ruokahaluani vienyt, mutta pala meinasi tulla ylös ihmetyksestä kun heti perään kuulin vierestäni saman tarinan venäjäksi käännettynä – kääntäjänä vieressä istuva joukkuekaveri Tanya! Naurattihan se siinä, mutta mitähän kaikkea muuta ne ymmärtävät puheestamme...

Maanantain pelin jälkeen ollaan tehty kuivaharjotuksia parina päivänä: koripalloa, punttia ja juoksua. Huomenna ja perjantaina on taas normaalit jäätreenit, minkä jälkeen me kaksi entistä Bluesilaista lähdemme parin paikallisen kaverin kanssa viikonlopuksi Moskovaan kannustamaan viime kauden joukkuettame Eurooppa Cupin alkuturnaukseen. Reissua odotellaan kovasti!

Nora neuvottelee onnistuneesti meille kyydin kotiin :)

Hoolodna

Kyllä tästä kaupungin kylmyydestä varoteltiin etukäteen, mutta eihän sitä pääkaupunkiseudun plussakeleihin tottuneena oikeesti osannu ajatella millasta tää on. Talvi siis on todellakin tullut! Ja tästähän ne pakkaset vaan paranee kuhan päästään joulu- ja tammikuulle... Toisaalta on mahtavaa ku on oikee talvi ja lunta eikä niitä rumia räntäkelejä, mutta kyllä tässä vaatetta saa päälleen pukea kun ulos lähtee!

Myös tiet on liukkaita eikä autoissa yleensä ole talvirenkaita... ja se näkyy!! Vaikka noi tienylitykset on kohtalaisen varovaisesti otettu koko ajan, ollaan nyt laitettu vielä sellanen pieni talvilisä. Tänään miesten pelistä tullessa katselin myötätuntoa kokien ku pysäkin edustalla liikennevaloissa taksi ajo toisen auton perään (talvisessa peräänajossa ratin takana itsekin olleena näiden tilanteiden veemäisyyteen on vähä liianki helppo samastua). Vauhti ei ollu luja, mutta eipä ollut kovin luja myöskään etummainen auto. Takapuskuri ja valot tippuivat siihen tielle isompina ja pienempinä palasina. Myöhänen ilta, kova pakkanen, epäselvyyttä kenen vika, auto ei enää käynnisty, hinausauto ei varmaan ihan heti tulossa...tilanteen ihanuuden voi varmasti kuvitella...

Niin, ja samalla kun ulkona pakkanen on kiristynyt lämpötila jäähallissa on noussut...liikaa siis. Jään teon kanssa on ongelmia, joten tänään meidän aamutreenit vaihtu kuntopiiriks ja lenkiks. Illan miesten peliin piti jäädyttää kenttä edes jonkinmoiseen kuntoon. Toivottavasti homma selvenee huomiseen mennessä, jotta saatais parit yhteiset jäät alle ennen loppuviikon pelejä.

Suomi Paivat

Kylla ulkomailla ollessa vaan on aina kamalan mukava nahda suomalaisia! Kuluneella viikolla Niznissa on ollut Suomi-Venaja seuran onnistuneesti jarjestetyt Suomi-paivat, joiden osallistujamaara lahenteli sataa. Virkamiehilla ja yritysten edustajilla oli mahdollisuus tutustua paikallisiin oloihin, mahdollisuuksiin ja mahdollisiin yhteistyotahoihin. Itselle oli hyvin mielenkiintoista kuulla naiden ihmisten mietteita tasta kaupungista ja maasta muutenkin. Lisaksi Helsingista suoraan Nizniin tullut charter lento oli hyvin helppo ja nopea matka meita ystavallisesti katsomaan tulleille perheenjasenille, joita oli todella hieno nahda!










Iltaohjelmissa pyorittiin mukana myos ja kun talle ryhmalle kerrottiin kaupungista, oppi siina tietenkin myos itse lisaa paikasta ja tuli kaytya mm. Kremlissд, Gorkin museossa ja oopperassa, johon ei ehka muuten olisi heti tullut lahdettya. Joukkuekavereiden kanssa kun kaydaan sitten eri paikoissa.













Harjoituksien puolesta viikko on tosiaan ollut vapaampi, mutta olemme olleet paivittain jaalla joukkueen nuorten kanssa. Paljon henkilokohtaista taitoa, peleja ja muutenkin rentoa tekemista. Niin, ja muutaman kerran ollaan vedetty oikein superpitkat viivat, joiden luisteleminen tosin oli mulle ja Karolle vapaaehtoista... eihan niita nyt kehtaa jattaa tekematta kun muutkin tekee, hyvaa se vaan tekee ja itelle sita kai muutenkin treenataan, mutta kylla sita meidan osallistumista taas syvasti ihmeteltiin! Kaiken kaikkiaan todella mukava viikko ollut, viikonloppu vapaana ja sitten voi hyvilla mielin lahtea tulevaan kolmen pelin viikkoon.

Vanhat viholliset

Sunnuntai oli meille välipäivä peleistä Dmitrovissa. Aamulla oli kevyt jäätreeni ja illalla oltiin kattomassa Rus-Usa alle 18-v poikien peliä. Tiukka peli ja kaikesta katsomotoiminnasta huomasi (kuten on jo aiemminkin huomannut), että täällä maassa on huomattavasti mieluummin suomalainen ku jenkki. Huutelu oli kohtalaisen provosoivaa, Venäjä voitti 2-1 ja ottelun lopussa tapahtu jotain, mitä en oo ikinä ennen lätkämatsissa nähny ainakaan livenä. Loppusummerin jälkeen kaukalo oli kunnon taistelukenttä. Molemmat joukkueet ryntäs kaikkien pelaajien voimin toistensa päälle ja melko pitkä aika mentiin niin, ettei ollu yhtäkään pelaajaa, joka ei ois tapellu toisen kanssa.. ei mitään kevyesti lyödään muutama kerta ja lähetään jäähyaitioon vaan ihan kunnon todellista tappelua ilman kypäriä ja hanskoja tunteet hyvin kuumana.. sanomattakin selvää, että katsomon kannustus ei millään tavalla ainakaan hillinnyt tilannetta. Seuraavana yönä sitten oli hotellissa ollu möykkää ja meillekin selitettiin sitä melun aiheuttajaa... jenkit ne ei osaa niellä tappioo vaan mekasti koko yön... mietin siinä, että taitaa olla parempi olla hiljaa ja nyökytellä ku vastata siihen, että itse asiassa ne tais kyllä lähtee hyvin nopeasti meneen jo eilen eikä edes ollu vika yötä meidän hotellissa vaan melun aiheutti joku ihan muu..

Maanantain peli oli maalirikkaampi ku kaks edellistä. Koija alotti komeesti jo eka vaihdossa heittämällä punaselta päätyyn kiekon, joka hups, menikin maaliin. Vastustajan veskari ryhdistäyty kyllä sen jälkeen ja peli jatku tasasena. Kolmanteen erään lähettiin 2-2- tilanteessa, mutta puolivälissä erää meidän jengi ratkas tekemällä kaks maalia peräkkäisissä vaihdoissa. Suomalaisista Koijan lisäks maaleja (2) teki Karo. Kolmen voiton jälkeen sarjan piikkipaikka on nyt Skifillä, josta seuran presidenttikin oli hyvin hyvin tyytyväinen kun tuli koppiin pitämään puheen pelin jälkeen.

Alkaneella viikolla on vapaaehtosia treenejä, joten aika moni lähti kotiin käymään. Nora ja Koija Suomeen asti. Mulle ja Karolle on molemmille tulossa tänne vierailijoita, joten ei lähetty. Kohtahan se joulutaukokin tulee..... matka tänne Nizhniin tosin kesti eilen lähes yhtä kauan ku Suomeen ois menny vaikka junalla; matkalla bussi rupes savuamaan. Oltiin vissiin niin keskellä ja just jonku korjauspaikan kohalla, että uutta ei lähetty hakemaan. Siinä menikin sitten tovi ku oltiin jossain autohallissa ja parhaillaan kymmenen karvalakkista äijää tuijotti että mitä nyt tehtäis. Jotenki homma kuitenki saatiin kuntoon, päästiin jatkaan matkaa ja oltiin kotona aamuneljän aikaan.

Toka peli tornadoa vastaan oli melko samanlaista vääntöä ku ensimmäinen, molemmilla monta hyvää paikkaa. Veskarit otti varmasti koppeja kummassakin päässä kenttää, mutta me onnistuttiin maalinteossa just se tarvittava kerta enemmän ja lopputulos oli toistamiseen 0-1 meille. Meidän kenttä ei saanu tänään maalia aikaseks, mut onneksi toisen kentän Oksana Tretjakova hoiti homman komeella ylämummolaukauksella.

Hauska hetki pelissä oli vastustajan aikalisä ajassa 59.43. Meiltä jäälle jäätiin me neljä suomalaista ja siinä koutsi sitte anto kovasti ohjeita koko puol minuuttia hyvin nopeasti puhumalla ilman mitään taulua. Eipä siinä juuri mitään menny perille mut kakkosia ja vaihtopenkkiä kyllä hymyilytti. Ja niin meitäkin.. Mut loppu hyvin kaikki hyvin!

Moskovassa

Tällä kertaa bussimatkalla Moskovaan oli kielikoulussa vuorossa venäjän kielen seitsemän eri ässän ääntämisharjoittelu. Itelleni nyt on jokseenkin rohkasevaa osata ees yksi niistä, mut näille oli yksinkertasesti mahdoton tajuta etten mä hei vaan osaa sanoa sitä ihan perusversioo.. Alun naurun jälkeen muutkin suomalaiset rupes jo tajuun kuinka toivoton pattitilanne oli käsillä ku venäläiset ei suostu luovuttaan ennen ku opin ja ku en oo oppinu ässää tässä 25 vuoden aikana niin eihän se nyt yhen bussimatkan aikana tapahdu!

Viimevuoden mestarijoukkue, Moskovan Tornado, pelaa kans hienossa hallissa ja heti hallin vieressä oleva hotelli on tasoltaan erinomanen. Kun vielä lisäksi täällä on samaan aikaan alle 18v poikien neljän maan turnaus, jonka pelejä on voinu käydä kattomassa, ei olosuhteista voi valittaa. Heti ennen eka peliä huomas, et ottelut tulee oleen hyvin erilaisia ku aiemmat ja fiilis lähtee oli korkeella. Pieni jännitys päällähän on paras lähtee pelaan ja vaikka eka vaihdoissa porukka puolin ja toisin tuntu hermoilevan niin äkkiä se parani. Voitto meille 1-0, mikä helpotti olemista huomattavasti!

Kun treeneihin matkoineen menee kuutisen tuntia päivässä ja viikonloppuja on vapaina, täällä tosiaan on aikaa ihan vaan oleiluun ja kun kämpillä ei vieläkään sitä omaa nettiyhteyttä ole, on väkisinkin huomannut kuinka kova paikallinen urheilutarjonta on. Näissä kuvien ostareissa shoppailu on pysyny kohtalaisen hyvin hallinassa ja kahviloissa istumiseen riittää pari tuntia päivässä, joten kotona tulee oltua aika paljon. Jos ei kirjota koneella jotain, jaarittele, lue tai opiskele, jää vaihtoehdoks telkkarin kattelu ja kun kaikki mahdollinen ja mahdoton on dupattu, on ehdottomasti yleisin kanavavalinta jompikumpi kahdesta urheilukanavasta. Mitä nyt uutiset ja talouden yrittää kerran päivässä kattoo. Lajien kirjo näillä urheilukanavilla onki sitte mielenkiintonen ja niin laaja, että tässä parin kuukauden aikana on katottu paljon sellasta, jota en edes tiennyt olevan olemassa. Tennistä, lätkää, futista, futsalia, rugbya ja kalastusta tulee katottua paljoki, mutta myös eksoottisia pätkiä elefanttipoolosta lähtien on seurattu. Tän päivän ehdoton highlight oli kooste alle 18-v tyttöjen neljän maan turnauksesta Moskovasta (jääkiekkoa siis). Pelikuvan jälkeen haastateltiin Suomen ja Bluesin Pia Lundia. Hyvät kommentit varmasti Pipsa anto, mutta olihan se koomista kun tänne kuului vaan duppaajan venäläinen naisääni.

Talvi ei vielä ole tullut, mutta kelit alkaa viileneen. Tänään sato rakeita ja muutenki oli siinä rajoilla tulisiko sade räntänä vai vetenä. Sunnuntaista tiistaihin treenataan vielä täällä Niznissä, keskiviikkona on lähtö bussilla Moskovaan ja siitä torstaina Dmitroviin. Pelit sitten perjantaina, lauantaina ja maantantaina. Sarjajohtaja tulee olemaan vastassa, joten olisi syytä olla valmiina.

SKIF lippu nostettu kattoon (oikeella)

Ihmiset jonottaa aamusta lippuja lätkäpeliin

Tänään opittiin taas jotain uutta maan liikennekäyttäytymisestä (ja hierarkiasta). Aiemmin kun on useammankin kerran huomioinut sen, että hälytysajoneuvon pillien piiputus ei missään määrin tunnu velvoittavan kanssa-autoilijoita antamaan tilaa, varsinkaan ruuhka-aikana. Tänään sitten tuli vastaan sinipillinen musta mersu muutaman muun mustan mersun saattueessa. Vauhtia oli mittareissa melkoisesti ja mikä oudointa, tilaa tuli. Me katottiin, että nyt on isompikin tilanne päällä. Kuskimme Uliana kuitenki valaisi nauraen asiaa; kappas, kaupungin johto se siinä vaan matkustaa lounaalle. Samainen auto saattueineen ja odottavine kuskeineen löytyi miesten pelistä lähtiessämme myös hallin takaoven edestä. Ei nyt ihan sisään asti ollut ajanut, mutta niin viereen, ettei kyllä montaa senttiä lähemmäs olisi enää päässyt. Niinhän se täällä menee, joilla on valtaa, todella on sitä ja se ulottuu kaikkeen.

Treenien osalta on ollut erilaista. Ykköskoutsimme on alle 18-vuotiaden maajoukkueen matkassa, joten apuvalkut pitää treenit. Osaavia ja mukavia kavereita kyllä, ei siinä mitään, mutta ilmeisesti pilli on hivenen epäkunnossa eikä fläppitaulua oo jätetty.. tässä vaiheessa jo nyt jotenkin menee, mut jos heti alussa olisi pitänyt kaikki tajuta pelkän selostuksen perusteella, olisi jäällä palloillut muutama tumput suorassa seisova ja treenit sotkeva suomalainen.

Ps. pahoittelen säätämistä muutaman kommentin kanssa. Tuntuu menevän write ja delete sekasin tällä kielitaidolla...

Suosittu suomalainen

Onhan siihen asiaan jo Suomessa törmänny, mutta ei sitä tajunnut kuinka todella suosittu näyttelijä Ville Haapasalo täällä onkaan. Ei ole yksi eikä kaksi kaupan näyteikkunaa, jossa häneen kuvaansa törmää. Myös bussimainoksissa naama näkyy, mutta kaikkein mielenkiintoisin yhteys on kuitenkin lauantaisin telkkarista tuleva paikallinen kehitelmä ”Tanssii tähtien kanssa” ohjelmasta. Täällä se on ”Jäätanssii tähtien kanssa” ja ohjelman ehdoton ykköstähti on toistaiseksi ollut suomalainen Ville! Pari on ollut ykkönen tai kakkonen ainakin kaikkina niinä neljänä tai viitenä kertana kun olemme ohjelmaa katsoneet. Paikallisten mukaan ohjelma on joka puolella maata hyvin suosittu ja asiaa on uskottava kun joukkuekaveritkin tietävät aina tarkkaan mitä on tapahtunut, kuka kukin on ja ovat haltioissaan Haapasalosta. No, mukavahan sitä on ollut seurata. Hyvä formaatti muutenkin, muttei nyt ehkä ihan suoraan kuitenkaan muualle kopioitavissa... aika harvassa meinaan taitaa olla ne maat, joista löytys Venäjän tapaan parikymmentä taitoluistelun MM- tai Olympiamitalistia (tässä ohjelmassa siis alussa 10+10 paria).

Viikonlopusta ollaan selvitty melko hyvin, jos nyt ei lasketa pientä eksymistä lenkillä ja tietämättömyyttää kellojen siirroista... lenkillä muuten löytyi lopulta mahtavat ylös isolle kirkolle menevät rappuset, jotka saattavat pestä jopa Pispalan puuportaat. Ei sillä, että pituutta välttämättä olis ihan yhtä paljon, mutta askelten asettelu sellaseen kohtaan ettei näistä puuportaista mene läpi lisäsi haastavuutta huomattavan paljon.

Vierailijoita

Viimesen viikon aikana ollaan saatu kuulla havaintoja tästä paikasta tuorein suomalaisajatuksin. Lauantaina pari silmäparia putkahti suoraan Helsingistä Nizhnin keskustaan kulkematta minkäänlaisten orientaatiopisteiden kautta kun mun ja Noran poikakaverit tulivat kylään. Kai se aina vähän shokeeraavaa on tulla, hei, Venäjälle, mutta jopa nämä kaks melko ennakkoluulosta kaveria selvis ja jopa yllätty. Samalla me täällä olijat huomattiin kuinka joihinkin asioihin on jo tottunut niin ettei niihin enää niin kiinnitä edes huomiota. Tälläsiä asioita on mm. rappukäytävät, siivoojamummot hallilla, Ladojen ja Lexusten sekä luxusasuntojen ja rämärakennusten kontrasti, pankkilainojen korkea korko ja se, että se on ihan tavallista ostaa kioskista tai kaupasta yks olut ja avata se sitten heti siinä kassan jälkeen ja juoda kadulla janojuomaks.


Viikon treenit on ollu taas erilaiset ku viime viikolla. Luisteltu joo, mutta kuntopiireissä muut liikkeet lisääntyny ja kyykkyhypyt vähentyny. Tänään illalla on sitten taas peli paikallista poikajoukkuetta vastaan, ja kohtahan se sarjakin jatkuu. Huhuja on kuultu, että Moskovan joukkueen jenkeistä yks on jo lennätetty kotiin kun taso ei riittänyt. Meille kuitenkin on tullut luottoa, ainakin toistaiseksi...

Ilmiöitä

Tässä kun ollaan kaduilla tallusteltu ja muutamina viikonlopun päivinä istuttu iltaa paikallisten joukkuekaverien kanssa, on tullut törmättyä mielenkiintosiin asioihin ja tapakulttuuriin.

Ekana vois mainita lemmikit; yks päivä vastaan tuli mies, joka siinä pokkana kuskas remminsä päässä minkkiä! En sitten tiedä oliko se ihan seuraeläimeks hommattu (jollekin joka tykkää puremisesta ja terävistä kynsistä) vaiko kotona siistikarvaiseksi kasvatettavaksi turkikseksi vaimolle. Siihen krokotiiliin, joka kesän Aamulehden mukaan on tippunut kahdesti kymmenennestä kerroksesta tässä kaupungissa ei sentään vielä olla törmätty.

Toinen ja vähintäänkin mielenkiintonen asia ovat illanistujaissnäksit. Ei mitään wingsejä, tortilloja, salsaa, sipsejä, dippikastikkeita, salaatteja eikä edes patonkia... ihan vaan todella suolasta LETITETTYÄ juustoa ja vakuumipakettiin pakattu kokonainen hyvin suolattu ja ilmeisesti kylmäsavustettu rasvainen kala (lajista en vieläkään ole päässyt selvyyteen). Maistettu on kyllä, mutta siihen se todellakin jäi...

Kyykkyyn ja ylös, se on ollu tän viikon juttu. Peleistä on parin viikon tauko, joten nyt ollaan sitten harjoteltu kovempaa. Reilu tunti kuntopiiriä ja sitten pari tuntia jäällä siihen päälle. Kiekot on mukana välillä, välillä ei. Ihan hyvä juttu tää kyllä on ollu, mutta ekojen kykkyhyppytreenien jälkeinen päivä oli melkosta ankkakävelyä. Mutta sitähän sanotaan, että sillä se jumi lähtee millä se on tullutkin, ja niin se sitten parien treenien jälkeen lähti.

Alkuviikolle sattu myös eka Niznin miesten joukkueen, Torpedon, kotipeli. Halli on kuulemma aina täys ja jo aamulla kun katto omissa treeneissä ympärilleen niin pysty kuvittelemaan, että fiilis varmasti tulee olemaan aika katossa. Niin se kyllä sitten olikin. Huuto, vihellus ja torvien soitto jatku alusta loppuun, täydet 60 minuuttia. Välillä voimakkuus vähän aleni, mutta vaan voidakseen nousta takas todella korkeelle.




Itse peli oli vauhdikasta ja välillä väläyteltiin näyttävillä yksilösuorituksilla. Taklauksia ei ihan hirveesti ollut, mutta kiekkoa pyrittiin pitämään ja päätyynheitot oli melko vähissä. Torpedo hävisi pelin lopulta 2-4, mutta kannatti kyllä ehdottomasti mennä.



Fanikatsomo muuten esitti huikeeta kannustusta läpi pelin ja mielenkiintonen yksityiskohta oli se, kun muutamaa minuuttia ennen pelin loppua lähteville katsojille ruvettiin huutamaan. Samanlaista rytmikästä kädellä osoittelua kun suomessa vaikkapa niissä tietyissä tilanteissa, joissa kiekkokatsomossa huudetaan nuijaa tai sikaa. Sanoista en niin tiedä, mutta koko katsomo pysy hyvin samassa rytmissä. Sen verran valokeilassa lähtijä oli, ettei itselle taida tulla enskään kerralla mieleen lähteä ruuhkaa pakoon..






Bongaa tutut...


Autokyyti kotiin pelasti siltä tuskalta ja hikisyydeltä, joka olisi odottanut niissä kaikissa ylitäysissä liikennevälinessä, jotka hallin suunalta lähtivät. Muutenkin peleissä kyllä olut virtaa kohtalaisesti ja porukka sen verran miesvaltasta, että taitaa olla parempi suosiolla jättää ne bussimatkat kotiin siihen aikaan illasta melko vähiin.




Värit kyllä viittaisivat erääseen Tamperelaiseen jengiin...

Linja-autossa on tunnelmaa....

Ai että julkisiin tiellä kulkeviin liikennevälineisiin täällä... ei todellakaan! Vähän sen suuntanen oli ajatus ennen ku sitte olikin ikään kuin pakko päästä hallille. Tai siis kai täältä oveltakin olisi haettu jos oikein olisi vinkunut, mutta onhan se ihan eri vapauden tunne ku pääsee ite liikkumaan koska haluaa ja mihin haluaa eikä sitä kuskausta loputtomiin jaksa. Ja koska eka kerta on aina eka kerta, niin jopa minä olin ajoissa lähdössä ja aikaa oli muutenkin varattu niin, että sitten tosiaan oltiin ainankin ajoissa hallilla. Mutta parempi niin.

Pysäkin ohi tuntuu kulkevan monta linjaa ja tiheeän, mutta oikeaan pikkubussiin astuminen ei täällä apurinamme toimivan Nikolain selkeiden ohjeiden jälkeen ollut kovin vaikeaa. Julkisia välineitä sitten on mistä valita; on isobussi, pienibussi, minibussi ja trolleibussi. No joo, meneehän tuolla muualla sitten lisäksi ratikoita ja kaupungin ”alaosassa” metro, muttei tällä hallin puolella kaupunkia, jossa siis kaikki asumme.

Astuimme Karon kanssa samalta Sparin pysäkiltä autoon, jonka sisältä löyti tsägällä ja onneksemme myös joukkueen maalivahti Nadja. Poisjääntipysäkkiä ei siis tarvitsisi jännittää. Maksu tapahtuu käteisellä kymmenen ruplan kertamaksulla ja täytyy todeta, että täyteen ahdetussa pikkubussissa matkustajien välinen yhteistyö toimi ihailtavasti. Kukaan ei tietenkään mahtunut liikkumaan, mutta takana olevat matkustajat heittivät sujuvasti kympin eteenpäin ja sieltä se vaihtoraha ja lippu sitten matkasi kädestä käteen ja takasin sinne

takaosan alkupisteeseen.Kyytikin oli kohtalaisen tasaista, toisin kuin Nadjan kertoman mukaan trolleibussissa. Sitä ei ole vielä tullut koitettua, mutta nää pienet autot on kamalan näppäriä ja

mukavia silloin kun eivät ihan täynnä ole. Julkisen liikenteen toimivuus on yllättänyt ja kartalle aletaan päästä muutenkin kaupungin aluella.

Pikkubussi

Hajonnubussi